Koru, joka ei koskaan ole valmis

Mä olen ostanut reissuiltani helmiä, riipuksia ja korunosia. Yhtenä iltana, kun pyörittelin niitä kädessäni ja pohdin mihin malttaisin minkäkin osan käyttää ja mietin, että voi kun voisi laittaa kaikki samaan koruun. Siitäpä se ajatus sitten lähti. Erilaisia charm-koruja on tehty maailman sivu, ei siinä mitään uutta. Ja jokainen niistä on uniikki, kantajansa näköinen. Niin tämäkin.

Pohjana 1,2mm hopealangasta punottu papuketju. Siihen on aikomuksena kerätä muistoja reissuilta, tärkeistä tapahtumista ja asioista tai muuten vain lempparijuttuja.

Toistaiseksi siinä roikkuu vai muutama killutin, mutta ne sitäkin tärkeämpiä. Ne kertoo rakkaudesta musiikkiin, matkusteluun. Ja Lontoosta ostamani puhelinkoppi, no tietenkin rakkaudesta Lontooseen. Ametistiriipus on ystäväni antama, ja hänen itsensä tekemä. Ja siksi erityisen tärkeä.

Mä olen ajatellut, että tämä koru on kuin elämä itsessään, ei koskaan valmis. Mutta matkalta tarttuu mukaan roppakaupalla muistoja, joita on sitten kiikkustuolissa kiva muistella. Ja tässä tapauksessa käsin kosketella.